Ärskis ja murskis!

Moikka! Mistäs sitä aloittaisi.. Hyvät vai huonot uutiset ensin? No, aloitetaan hyvistä jutuista. Kaverini kävi Deen kanssa oman seuran agilitykisoissa 20.11, kun itse sairastelin enteroa (olkaa onnellisia te jotka siltä vältytte..) ja meni oikein hienosti ottaen huomioon, että he ovat kerran ennen aksanneet yhdessä ja siitä taitaa olla jo yli parisen vuotta. Ekalta agiradalta nolla niiiiiin lähellä, mutta harmillinen oikaisu pituudella, kun ohjaaja lähti vähän turhan nopeasti etenemään puomille. Hyppyradalta HYL ja viimeiseltä agiradalta myös hyvä 10, taas ne nollat ovat niin lähellä!

© Teemu Rytsy

© Emeliina Tähtinen

No muutaman päivän päästä kävin juoksuttamassa Deetä kaverin isovillakoira penskan kanssa. Yhtäkkiä kaveri huikkaa että hei, D:ltä tulee verta jostain. Noh karpaaliantura revennyt oikeasta etujalasta, jes. Eikun kotio ja putsaamaan ja tutkimaan. Anturaan oli tullut pieni palkeenkieli, luultavasti omalla takajalan kynnellä tai toisen koiran kynsi repäissyt sen auki niiden riehuessa. Antura on lähtenyt paranemaan ihan hyvin, juuri päästiin vähän pidentämään lenkkejä ilman pelkoa, että se repeää taas.

Eilen illalla tulin töistä kotiin klo 23 jälkeen ja ensimmäisenä huomasin (haistoin) yllärit olkkarin matolla. No, eikun siivoamaan ja huomasin, että D ei nouse seisomaan, vaikka yleensä häärää ympärillä kokoajan. Pyysin tulemaan luokse, eikä Donny varannut yhtään painoa oikealle etujalalle. Soitin heti aamusta Eläinlääkäriasema Aistiin, jonne saatiinkin heti 20min päähän aika. (Ja suosittelen lämpimästi Aistia, aivan loistava palvelu ja tietotaito! :)) Päästiin suoran ortopedille ja hän tutki sitten koiran läpikotaisin. Huomattiin sitten että jalan sisimmän varpaan sisäreuna oli aivan turvoksissa ja punainen. Turvotus oli noussut yön aikana. Otettiin etujalasta vielä varmuuden vuoksi röntgenkuvat Deen ontuessa samaa jalkaa viime kesäkuussa, mikä sitten diagnosoitiin lihasjumeista johtuvaksi. Röntgenkuvissa ei näkynyt murtumia eikä vierasesineitä (huh, helpotus!) ja diagnoosiksi saatiin syvä ihotulehdus varpaassa. Onneksi ei ollut mitään vakavampaa, ontuminen oli aika hurjan näköistä, kun seisoessakin piti jalkaa ylhäällä..

Hoitona 2-3 viikon antibioottikuuri ja ab-voide vielä paikallisesti n. viikon ajan varpaalle.. Me lähdetään 13.12 kolmeksi viikoksi etelän lämpöön ja Donny menee hoitoon hänen siskonsa omistajalle. Onneksi ei tosiaan ollut mitään tämän vakavampaa niin voin edes vähän paremmin mielin jättää hänet hoitoon. Saipahan samalla reissulla sitten uudet tossutkin, ettei jalka pääse kastumaan.

Kokeiltiin toissa iltana Deelle myös kauluria, ettei nuolisi anturahaavaa... Donny harvemmin pelkää mitään, mutta koskaan en ole nähnyt sitä noin paniikissa. Suorastaan juoksi mun syliin, tarrasi jokaisen jalan kynnet muhun kiinni ja tärisi ihan hulluna. Veti mahan kuralle ja tänään vasta söi ensimmäisen kerran sen jälkeen.. Täytyy keksiä joku kätevä tee-se-itse niksi, kauluria ei meillä enää käytetä..

Toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin ja kohta olisi terve koira kotona ja päästäisiin suunnittelemaan kevään kisoja, nyt kesän jälkeen ollut vähän liikaa sairastumisia. Ensi kertaan! :)